Joensuun kirjallisuustapahtuma täyttää ensi syksynä 20 vuotta, ja tapahtuman teemasanaksi on valittu Oho! Sanalla on monenlaisia ulottuvuuksia: kohu, oivallus, yllätys, elämys, ilmiö, hämmästys, koskettavuus. Itse tapahtumaakin voi pitää eräänlaisena Oho! –ilmiönä, sillä toimintavuosiensa aikana se on koko ajan lisännyt kiinnostavuuttaan ja kartuttanut yleisöä sekä tieteen että taiteen nimikkopäivinä ja saavuttanut merkittävän aseman Suomen kulttuuritapahtumien joukossa.

Taiteissa Oho! merkitsee esimerkiksi kirjallisuuden arvon ja merkityksen valaistuksenomaista tajuamista, sitä kuinka syvästi ja pysyvästi se vaikuttaa tunteisiin, ajatteluun ja asenteisiin. Eräs esimerkki kuvataiteissa on ns. Stendhalin syndrooma eli ylettömän kauneuden aiheuttama heikotus, pyörtyminen, jopa kuolema. Sama ilmiö on löydettävissä kaikilla taiteen aloilla. Myös taiteen uutuuden ja innovatiivisuuden ihailu, joka merkitsee äkillistä, suurta menestystä myös taiteen tekijälle, on yleinen ilmiö kulttuurissa. Tieteessä Heureka! –reaktion saavat aikaan suuret keksinnöt ja löydöt, tieteellisten käsitysten käänteet ja vallankumoukset. Kohut, paljastukset, sensaatiot ja skandaalit ovat Oho! –ilmiöitä viihteessä ja mediassa. Median valeuutiset, politiikan ”vaihtoehtoiset faktat” ja tiedeyhteisössä paljastuneet hyvän käytännön vastaiset toiminnat sekä vallankäytön vääristymät ovat skandaaleja, jotka laajentuneina saattavat vaikuttaa myös kaunokirjallisuuden aiheisiin ja sisältöihin. Taiteessa esim. dadaismi edusti kuriositeettia, kummallisuutta, josta kumpuaa nykypäivänä mm. ITE-taide ja digitaalisessa toimintaympäristössä syntyvät ilmaisulliset erikoisuudet.