Professori Yrjö Sepänmaan näkökulmia pääteemaan ”Jälki”

Jälkeä käsitellään niin konkreettisena painaumana, jätettynä merkkinä, kuin vaikuttavina ja muistettavina taide- ja tiedetekoina. Pohdinnan keskiössä on sanataiteen, mutta samalla myös tieto- ja tiedekirjallisuuden anti yksilölle ja koko kulttuurille.

Ensimmäiset jäljet ovat luonnonperintönä geologisissa, luonnonhistoriallisissa kerrostumissa, luonnon raunioissa ja fossiileissa, kokonaisten kasvien ja eläinten kivettyneissä kuvissa. Alku on myös eläinten jalanjäljissä – ja sellaisessa ihmisen jäljessä, jonka Robinson Crusoe löytää kauhukseen autiolta saareltaan hiekasta.

Kuuluisin ihmisen jälki on nykyään varmasti astronautti Neil Armstrongin jalanjälki kuussa. Tässä yhden ihmisen jäljessä näkyy jo suuri harppaus aineellisiin ja henkisiin kulttuurin tuotteisiin, taideteoksiin ja muihin artefakteihin, ihmisen luovan toiminnan jälkiin, puhuttiin niistä sitten jalan-, käden-, sormen- tai peukalonjälkinä. Ruumiinjäsenten jälkien perään tulevat kynän- ja siveltimenjäljet ja sitten tajuntamme muistijäljet. Tuotannosta voidaan hahmottaa tutkijan, kriitikon tai taiteilijan muotokuva (kirjailijakuva tms.): yksilölle, ryhmälle tai ajalle ominainen tyyli ja ajattelutapa. Jälki on tunnistamisen väline; se yhdistää ja erottaa. Arvostettu tekijä joutuu herkimmin kopioinnin ja jäljittelyn tai plagioinnin kohteeksi, joskus taas antaa aiheen osuvaan imitointiin, parodioihin, pastisseihin ja mukaelmiin.

Kaikesta jää jälki on v. 2008 ilmestyneen kokoomateoksen nimi. Tietoisuus jäljestä johtaa hakemaan ekologisempia ratkaisuja jokapäiväiseen elämään, rakentamiseen ja suunnitteluun. Säilyvimpiä ja kohtalokkaimpia jälkiä ovat ydinjätteet (ks. Onkalo). Sähköisestä viestistä jää johonkin digitaalinen jalanjälki, ja painetut tekstit säilyvät ja elävät kirjoittajan jälkeen – aina niitä ei pystytä lukemaan ja tulkitsemaan. Jälki on näkyvyyttä: ”Et ole olemassa, jollet näy Googlessa!”

Elämänmuoto ja sen aineelliset ja henkiset tuotteet siirtyvät kulttuuriperintönä. Historian malleja seurataan, mutta myös varotaan. Museoiden ja arkistojen erityisenä tehtävänä on säilyttää ja tehdä ymmärrettäväksi aineellista ja henkistä perintöä ja niin toimia kasvattajana. Nyt puhutaan ongelmallisesta hiilijalanjäljestä ja ekologisesta jalanjäljestä, vesijalanjäljestäkin. Näiden halutaan olevan mahdollisimman kevyitä ja pikaisesti häviäviä. Se taas, mitä saamme aikaan taiteessa ja tieteessä, on yleisesti ottaen hyvästä, vaikka yksittäiset teot ja teokset saattavat olla merkityksettömiä tai haitallisia. Humanistisessa mielessä haluamme jättää yksilöinä ja yhteisöinä positiivisiin arvoihin ja asenteisiin opastavan jäljen.

Jälki teemasanana koskettaa taiteen ja tieteen perusteita, tradition jatkuvuutta ja vaikuttavuutta; se nostaa esiin inhimilliseen toimintaan liittyviä eettisiä, esteettisiä, ekologisia ja ekonomisia kysymyksiä rajoittumatta kuitenkaan julkisuudessa näkyvien ja vaikutusvaltaisten ihmisten tekemisiin tai korkeakulttuurisiin ilmiöihin. Jokainen omassa elämänpiirissään jättää jälkensä, ja jokainen voi tehdä sen harkitummin, vastuullisemmin ja parempaan pyrkien. Skaala ulottuu taide- ja ympäristökritiikistä elämäntapakritiikkiin ja elämänfilosofioihin.