Teeman esittely

Valo kirjallisuudessa ja toisissa taiteissa 14.–16.9.2023

Joensuun Kirjallisuustapahtuman vuoden 2023 teemasana on Valo. Valo on ihmissilmälle näkyvää sähkömagneettista säteilyä, jonka lähteinä voivat olla Aurinko, tähdet ja tulenliekit – tai ihmisen loppumaton mielikuvitus. Valo on arjen välttämättömyys, mutta kulttuurisessa merkityksenannossa se saa vertauskuvallisia ulottuvuuksia. 

Valon välttämättömyys arjessa liittyy siihen, että valo on elämänlähde siinä missä vesikin. Kasvien kasvamiseen ja maailman eläimistön ruokkimiseen tarvitaan auringon valoa ja lämpöä. Valon välttämättömyys on erityisen selvää pohjoisessa, jossa nautimme vuodenaikojen dramaattisesta vaihtelusta tai taistelemme kaamosmasennusta vastaan kirkasvalolampuin ja etelänmatkoin. Se että näemme värejä, perustuu valon eri aallonpituuksiin. 

Valon välttämättömyyden vuoksi se assosioituu usein positiivisiin asioihin. Uskonnollisissa diskursseissa valo on toiminut metaforana jumalan ilmestymiselle tai pääsylle tuonpuoleiseen. 1700-luvulta käynnistyneen valistuksen projektin taustalla on ajatus tiedon valosta, jonka tulisi jakautua mahdollisimman tasapuolisesti kaikille. Myytti Prometheuksesta, joka antoi ihmiselle tulen, on nähty usein kertomuksena tiedon valosta. Kaunokirjallisuudessa majakat ovat saaneet edustaa toivoa ja suunnan löytymistä elämän myrskyävällä merellä. Nykyisessä epävakaassa yhteiskunnallisessa tilanteessa valoon liittyvät toivon assosiaatiot näkyvät esimerkiksi kynttilämielenosoituksista rauhan ja tasa-arvon puolesta. 

Toisaalta valoon liittyy läheisesti myös pimeä. Kreikkalaisen mytologian Ikaroksen siivet sulivat, kun hän lensi liian lähelle Aurinkoa. Valistuksen tietoon, sivistykseen ja hyötyyn liittyvän projektin ylevät tavoitteet ovat kääntyneet maailmanhistoriassa liian usein vastakohdakseen: toisten kansojen kielen ja kulttuurin tukahduttamiseen, luonnon riistämiseen ja kulutushysteriaan. Kaupunkien valosaaste rasittaa ihmisen aisteja yhtä paljon kuin melu, joten hiljaisuusmatkailun rinnalle kaivataan myös pimeysmatkailua. 

Joensuun kirjallisuustapahtumassa kysymme tieteen ja taiteen keinoin, mitä valo on. Voiko olla valoa, johon ei liity varjoa? Ja onko pimeys yhtä tärkeää kuin valo? Taiteissa valo nostaa esiin yksityiskohtia, tuottaa rajoja, korostaa värien kirjoa ja voi antaa lupauksen toivosta.

Torstain toisten taiteiden päivässä saamme kokea tulitaidetta ja sirkuksen lumoavaa maailmaa. Päivään sisältyy myös valtakunnallisesti tunnetun kirjailijan kouluvierailut.

Perjantain tiedepäivässä pohdimme kuinka eri kulttuurien myytit ovat valoa käsitelleet, millaisia merkityksiä valolle on taiteessa ja kirjallisuudessa annettu ja millaisia historiallisia ja poliittisia seurauksia valolla ja sen puutteella on eri aikoina ollut. Tiedepäivässä humanististen tieteiden ja yhteiskuntatieteiden näkökulmat asettuvat dialogiin luonnontieteiden valoa koskevan tutkimuksen kanssa. 

Lauantain kirjallisuuspäivässä kuulemme, miten valo valaisee pimeät nurkat, salatut ja unohdetut ihmiset, maisemat ja tapahtumat. Valo paljastaa, se on armoton, tuo kaiken näkyville, sellaisenkin, miltä mieluummin sulkisimme silmämme. Kirjallisuus, kirjat, kirjailijat tuovat eteemme paljaan maiseman, totuuden, kaikki totuudet.

Valo valaisee myös menneisyyden, historian salatut tapahtumat. Valo katsoo myös tulevaisuuteen nykyisyyden kautta. Valonsäde pyydystää asian tai ilmiön ja erottaa sen harmaasta taustastaan meidän nähtäväksemme. Jotta voisimme reagoida jo nyt.

Valo valaisee ihmisen pimeän mielen liikkeet, tuo esille vellovat myrskyt meidän sisältämme unohtamatta kuitenkaan sitä, että valo myös näyttää maailman kauneuden, joka ympärillämme levittäytyy.