Aika kirjallisuudessa ja toisissa taiteissa 11.–13.9.2025
Joensuun kirjallisuustapahtuman vuoden 2025 teemana on Aika. Aika kiehtoo, koska se on yhtäältä tarkasti mitattava fysiikan perusmääre, vääjäämätöntä etenemistä menneestä nykyhetken kautta tulevaan. Toisaalta aika on subjektiivisesti koettua. Ihminen on pyrkinyt mittaamaan aikaa jo muinaisissa sivilisaatioissa, aluksi vuodenaikojen ja vuorokauden rytmin perusteella, sittemmin kuukausin ja tunnein. 1600-luvulle asti riitti kello, jossa oli vain tuntiviisari, mutta yhteiskunnan modernisoituessa tarvittiin minuutit ja sekunnit mittaamaan kiihtyväksi koettua aikaa ja paranevia urheilusuorituksia.
Ajan kokemisen tapa on myös kulttuureista riippuvaista. Aikakäsityksistä tutuimpia lienevät lineaarinen aikakäsitys, jossa asioilla on alku ja loppu, ja syklinen aikakäsitys, jossa tapahtumat toistuvat. Nykyajan kiireistä suorittajaa saattaa viehättää ajatus paluusta primitiivisten kulttuurien pistemäiseen tapaan hahmottaa aika, jolloin jokainen hetki olisi oma kokonaisuutensa. Ajan olemus on kiinnostanut filosofeja ja fyysikoita: Platonista nykyiseen kvanttifysiikkaan on pohdittu, onko aika ihmisen luoma käsite vai onko se olemassa myös ihmisen havainnoista riippumatta. Tavat puhua ajan kulusta myös vaikuttavat ajan kokemisen tapoihin. Historiankirjoitus jakaa aikaa periodeihin: puhumme modernista ajasta, sotien välisestä ajasta ja eri vuosikymmenten tyyleistä. Voimme pohtia, missä määrin nuo usein jälkikäteen tehdyt hahmotukset tavoittavat aikalaisten kokemuksen maailmasta ja sen muutoksesta.
Kirjallisuus, kansanperinne ja kuvataide ovat osallistuneet neuvotteluun ajan olemuksista ja kuvanneet sen kokemista monin eri tavoin. Kotimaisessa kirjallisuudessa aika kuluu ehkäpä hitaimmin Volter Kilven Alastalon salissa, jossa Härkäniemi kuluttaa pelkkään piipun valintaan kokonaista 90 sivua. Samalla hän kuitenkin purjehtii mielen merta pitkin menneeseen ja tulevaan siten, ettei lukija välttämättä ehdi pitkästyä. Nasevimmin ajan olemuksen tavoittavat monenlaiset sananlaskut: joskus ”on kiire kuin kirpuntappajalla”, toisinaan taas ”aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä”. Oma sanansa ajan olemukseen lienee myös tiimalasin, kellon ja allakan tekijöillä.
Joensuun kirjallisuustapahtumassa pohdimme kolmen päivän ajan kokemuksellisia, mitattavia ja teoreettisia ajan ulottuvuuksia kirjallisuuden, taiteen ja tutkimuksen näkökulmasta. Kysymme myös millaisilla adjektiiveilla omaa, nyt ristiriitaiselta, levottomalta ja tuhoisalta vaikuttavaa maailmaamme tulevaisuudessa kuvataan.