Esiintyjät

Puhujien esittelyt

Eeva Jokinen on Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori. Hän on tutkinut mm. työtä, arkea, äitiyttä, turismia, prekarisaatiota ja tunteita. Kaikkia teemoja yhdistää sukupuolen ja muiden eriarvoistavien käytäntöjen analyysi ja kritiikki.

Siru Kainulainen, FT, dosentti, on runouteen erikoistunut kirjallisuudentutkija, joka työskentelee Turun yliopiston tutkimusprojektissa Miten luemme?. Hän on tutkinut Eila Kivikk’ahon runouden rytmejä väitöskirjassaan ja havainnollistanut nykyrunon rytmiikkaa teoksessaan Runon tuntu. Kainulaisen viimeisin teos on lukukokemuksiin keskittyvä esseekokoelma Elämäni kirjat.

Kantriduo Kononen& Pajukallio on kahden suomikantrin tekijän duo. Ohjelmistosta löytyy satiirisia ja absurdeja käänteitä sisältäviä suomenkielisiä kantribiisejä. Suonna Kononen on kulttuurtoimittaja ja Huojuva Lato bändin muusikko. Arto Pajukallio on pitkän linjan kriitikko (rock, elokuvat, televisio, musiikki, kirjallisuus) ja Freud Marx Engels & Jung -yhtyeen perustajajäsen.

Teemu Keskisarja on historioitsija, kirjailija ja yrittäjä. Hänen kirjansat kertovat kuolleista ihmisistä. Aiheita ovat olleet eläimeensekaantuminen, fennomania, suomalaiset sarjamurhaajat, Mannerheim, metsäteollisuus, vuosi 1918, talvisota ja Aleksis Kivi. Keskisarjan uusin teos on: Saapasnahka-torni – Aleksis Kiven elämänkertomus.

Anna Kortelainen on helsinkiläinen kirjailija, taidehistorioitsija ja filosofian tohtori. Hän on julkaissut runsaat parikymmentä teosta taidehistorian, kulttuurihistorian ja elämäkertakirjallisuuden saralla sekä kaksi romaania: Ei kenenkään maassa (2012) ja Siemen (2016). Kirjailijantyön ohella hän kuratoi taidetta ja esinehistoriaa yhdisteleviä näyttelyitä ja käsikirjoittaa kertomuskonsertteja.

Päivi Korvajärvi, YTT, sukupuolentutkimuksen emeritaprofessori Tampereen yliopistossa. Tutkii paraikaa nuorten aikuisten tulevaisuuden näkymiä ja naisten näköaloja tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa.

Matti Mäkelä, FT, toimi kirjailijantyönsä ohessa kriitikkona, kolumnistina, blogistina ja tutkijana. Hän julkaisi yli 20 kirjaa. Mäkelän muistelmateoksen Pitelemätön julkistamistilaisuus oli kesäkuussa 2019.

M.A.Numminen, muusikko ja kirjailija, aloitti julkisen kirjallisen tuotantonsa kuunnelmakirjailijana 1960-luvun lopulla. Hän kirjoitti Yleisradiolle useita sävelradiokuunnelmia. Kuunnelmatuotanto jatkui seuraavina vuosikymmeninä suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi. Nummisen ensimmäinen kirja Kauneimmat runot ilmestyi 1970. Seuraavana vuonna julkaistiin novellikokoelma Lastuja. Yhteensä M.A.Numminen, jolle kirjailijana oleminen ei ole päätoimista, on julkaissut 16 kirjaa; niitä on käännetty eniten saksaksi.

Kati Outinen on kolmella Jussi-patsaalla palkittu suomalainen näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja. Hän on tehnyt menestyksekkäitä päärooleja erityisesti Aki Kaurismäen ohjauksessa. Outinen on toiminut myös Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön professorina. Viime vuosina hän on esittänyt myös kirjoittamaansa muistisairautta käsittelevää monologia eri puolilla Suomea. Viime kesänä Outinen valittiin Kajaanin runoviikon taiteelliseksi johtajaksi.

Petteri Pietikäinen on aate- ja oppihistorian professori Oulun yliopistossa. Hän on erikoistunut hulluuden, mielenterveyden ja laajemmin ihmistieteiden historiaan ja on lisäksi tutkinut ja opettanut evoluutioteorioiden ja utopia-ajattelun historiaa. Vuonna 2013 Pietikäisen tietokirja Hulluuden historia voitti Kanava-lehden ja Otavan kirjasäätiön myöntämän Kanava-palkinnon.

Roman Schatz on Länsi-Saksassa syntynyt kirjailija, toimittaja, käsikirjoittaja ja kolumnisti, joka muutti Suomeen 1986. Hän on julkaissut noin 30 kirjaa, joista puolet on ns. vakavaa kirjallisuutta. Schatz on toiminut myös tv-toimittajana ja -juontajana sekä näytellyt elokuvissa.

Touko Siltala on Kustannusosakeyhtiö Siltalan kustantaja ja toimitusjohtaja. Vuosina 1982–2008 hän työskenteli WSOY:ssä muun muassa kotimaisen kirjallisuuden kustantajana ja kirjallisena johtajana.

Johanna Sinisalo on tamperelainen kirjailija. Hänen esikoisromaaninsa Ennen päivänlaskua ei voi voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2000. Tämän jälkeen Sinisalo on julkaissut kuusi romaania aikuisille, yhden lapsille ja kaksi lyhytproosakokoelmaa. Sinisalon teoksia on käännetty parillekymmenelle kielelle ja hän on saanut useita kansainvälisiä kirjallisuuspalkintoja ja -ehdokkuuksia. Viimeisin teos Renaten tarina ilmestyi vuonna 2018. Sinisalo tunnetaan myös televisio- ja sarjakuvakäsikirjoittajana.


Joensuun kirjallisuustapahtuman 20 vuoden takaisesta synnystä kertovat perustajajäsenet kirjailija Tuula-Liina Varis, professori emeritus Seppo Knuuttila ja professori emeritus Yrjö Sepänmaa:

Seppo Knuuttila: ”Joensuun kirjallisuustapahtuma syntyi lähes täysikasvuisena. Muistan miten parikymmentä vuotta sitten pienellä porukalla suunnittelimme sitä ja päätimme sen rakenteesta: päivä yliopistolla kirjallisuudesta ja toisista tieteistä, pari päivää Konservatorion salissa ja kaupungilla kirjallisuudesta ja toisista taiteista. Moniäänisyyden harmonia ja riitasoinnut ovat olleet vuodesta toiseen tapahtuman eliksiiriä ja oheisohjelmat sen rikkautta: kuten esimerkiksi Simpauttaja-musikaalin ensi-ilta 23.9. vuonna 2000, johon lippu maksoi 110 markkaa.”

Yrjö Sepänmaan 15+5 vuotta Joensuun kirjallisuustapahtumassa:
”Kirjallisuustapahtumaa perustamassa ja ohjelmaa ideoimassa olin vuodet 2000–2014, sitten täysinpalvelleena katsomossa. Kirjallisuustieteen edustajana ajoin yhteyttä tutkimuksen ja kirjallisuuselämän välille. Esteetikkona korostin kirjallisuuden asemaa taiteenlajina ja taiteiden sukulaisuutta. Kirjailija kirjoittaa, lukija tulkitsee; yhteen heidät liittää teos. Tälle työnjaolle ja yhteispelille kirjallisuus perustuu. Tämän ytimen ympärille kirjallisuusinstituutio rooleineen ja tehtävineen muodostuu.

Yhdessä tavoittelimme alueen taide- ja kulttuurilaitosten yhteistyötä: kirjaston ja kirjakaupan, taidemuseon ja gallerioiden, lehdistön ja muun median, koulun, elokuva-alan ja musiikkipiirien. Ammattilaisia laajemmaksi kohderyhmäksi saimme lukevan yleisön. Kolmesta päivästä loimme teemasanan varaan virikkeellisen ja elämyksellisen kokonaistaideteoksemme.

Menneisyyttä tärkeämpää on jatko. Tapahtuman tulevaisuuden näen kirjallisuuden laajaa kirjoa esille tuovana ja kirjallisuuden ja muiden taiteiden yhteisyyden painotuksessa. Kirjallisuus on – niin ajattelen – sanoilla luotuja kuvitteellisia maailmoja, sen lukeminen mielikuvituksen leikkiin heittäytymistä, mutta samalla todellisuuden analyysia ja kritiikkiä, elämäntapojen ja arvojen terävää pohdintaa.”

Tuula-Liina Varis Joensuun kirjallisuustapahtuman syntysanat lausuttiin talvella 2000 mikkeliläisen hotellihuoneen sängynlaidalla. Pohjois-Karjalan taidetoimikunnan pääsihteeri Eila Nevalainen ja minä, silloinen puheenjohtaja, olimme lähteneet Mikkelin teatteripäiville nauttimaan harrastajateattereiden esityksistä. Siinä sängynlaidalla surimme menetettyjä Joensuun Laulujuhlia ja sitä, ettei Joensuussa nyt ollut mitään valtakunnallisesti merkittävää taidetapahtumaa.

Mitä jos perustettaisiin? Mikä kulttuurin ala olisi tarpeeksi halpaa? No, kirjallisuus tietenkin, huippuluokan kirjailijahan saadaan lauteille ainakin puolet halvemmalla kuin musiikin tekijä. Selvää oli, että yksin taidetoimikunta ei voi tapahtumaa järjestää. Niinpä kutsuimme maaherran entiseen virka-asuntoon suuren joukon kulttuuriväkeä, syötimme ja juotimme, ja kerroimme innostuneina suunnitelmastamme. Kaikkien mielestä idea oli tosi hieno, mutta kun ruvettiin puhumaan rahasta, sitä ei ollut kenenkään taustajärjestöllä. Tulosta ei palaverista tullut.

Mutta sitten tuli kaksi Joensuun yliopistokampuksen viisasta miestä: kulttuurialan professorit Seppo Knuuttila ja Yrjö Sepänmaa, ja toivat mukanaanviisautensa, kulttuurintuntemuksensa ja laajat verkostonsa, tapahtumajärjestäjänäkin kokeneita molemmat. Neljän hengen porukassa aloimme suunnitella tapahtumaa ja sen rahoitusta.

Pääperiaatteet syntyivät heti. 1. Tapahtuman pitää edistää tieteen ja taiteen välistä kommunikaatiota, mukana kirjallisuuden lisäksi myös muita taiteenaloja. 2. Tapahtuman esiintyjille pitää maksaa kunnon korvaus.3. Tapahtuman pitää olla yleisölle ilmainen.

Tapahtumasta haluttiin kolmipäiväinen, ja ajaksi valittiin syyskuun kolmas viikonloppu. Lukemattomien kesärientojen kanssa emme halunneet kilpailla. Mikä nimeksi, tapahtuman teemaksi? Yksi sana, tarpeeksi lavea, monesta näkökulmasta käsiteltävä, joka tuottaisi yksilöllisiä esityksiä, innostaisi sekä esiintyjiä että yleisöä. Ensimmäisen tapahtuman otsikoksi päätettiin TOSI kirjallisuudessa ja toisissa taiteissa.

Se oli menestys, ja sen jälkeen kaikki tapahtumat ovat olleet menestyksiä. Kävijöitä kolmen päivän aikana on nykyisin yli tuhat. Kommunikaatio on toiminut, ja tiedeosuus kerää vuosittain yhä runsaammin väkeä. Tapahtumalla on vakiintuneet tukijat ja erinomainen maine sekä tieteen ja taiteen toimijoiden että suuren yleisön keskuudessa. Kirjallisuustapahtuma tarjoaa suuren määrän tietoa, paljon pohdittavaa, runsasta keskustelua, iloa ja naurua, yllätyksiä ja outouksiakin.

Mieleeni on jäänyt ainutlaatuinen bändi, joka Teatteriravintolan lasiterassilla musisoi erikoisessa kokoonpanossa: Claes Andersson, piano, Eija Kankaanranta, kantele ja Vimme Saari, joiku. Miina Äkkijyrkkä yllätti Konservatoriolla: hän nosti salintäyden yleisön seisomaan ja laulatti virren Totuuden henki, johda sinä meitä. Ja se laulettiin joukolla ja hartaasti. Taisto Reimaluoto oli vakiesiintyjä vuosikausia, hänen monologinsa Minä olen Esko Aleksis Kiven Nummisuutareista ja Tässä on elämä Paavo Rintalan romaanista Jumala on kauneus, ovat unohtumattomia, kuten myös hänen lukuisat runoesityksensä.

Kaikkiaan Joensuun kirjallisuustapahtumassa on vieraillut 20 vuoden aikana noin 300 esiintyjää. Pienestä alusta on kasvanut valtakunnallisesti merkittävä tapahtuma, jolle mm. Suomen Kirjailijaliitto on antanut Kirjailija kiittää –tunnustuspalkinnon yhtenä Suomen parhaista kirjallisuustapahtumista.

Joka vuosi tulee luokseni joku uskollinen kävijä, joka sanoo: ”Tämä oli ihan kaikkein paras kirjallisuustapahtuma.” Niin kauan kuin tämä kiitos kuullaan vuosittain, voidaan luottaa siihen, että Joensuun kirjallisuustapahtumalla on tulevaisuus. Uskon lujasti, että aikanaan valmistuvasta Joensuun Kulttuuritalosta löytyy riittävän suuri sali sillekin.